Miksi raskauskuvaus

Mä olen miettinyt paljon sitä, miten uskomattomia me naiset oikeasti ollaan.

Ja miten huonoja me välillä ollaan näkemään se itse.

Varsinkin raskaana.

Keho muuttuu ihan käsittämätöntä vauhtia. Välillä sitä katsoo peilistä ihmeissään, välillä ylpeänä, välillä ei ehkä haluaisi katsoa ollenkaan. Olo voi olla kaikkea jumalattaren ja turvonneen perunasäkin väliltä. Joskus saman päivän aikana.

Ja silti juuri siinä kehossa tapahtuu jotain aivan järjetöntä.

Sinä kasvatat ihmistä.

Kokonaisen ihmisen.

Siksi ajattelen, että jos joskus kannattaa mennä kameran eteen, niin raskaana. Myös silloin, kun et juuri sillä hetkellä tunne itseäsi erityisen kauniiksi.

Ehkä varsinkin silloin.

Koska se, miltä sinusta tuntuu, ei aina ole se, mitä muut näkevät.

Eikä se välttämättä ole se, mitä kamera näkee.

JOSKUS KUVA VOI MUUTTAA TAPAA, JOLLA NÄET ITSESI

Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä syistä, miksi kuvaan naisia.

Me katsomme itseämme niin läheltä.

Näemme vatsan, joka tuntuu valtavalta. Väsyneet silmät. Muuttuneet rinnat. Turvotuksen. Arvet. Sen kohdan kehossa, johon katse menee aina ensimmäisenä.

Kamera voi joskus näyttää jotain ihan muuta.

Voiman.

Pehmeyden.

Tavan, jolla valo osuu ihoon.

Kädet vatsan ympärillä.

Sen aivan omanlaisen kauneuden, joka kuuluu juuri tähän vaiheeseen sinussa.

Olen nähnyt niin monta kertaa, miten nainen katsoo valmista kuvaansa vähän eri tavalla kuin itseään peilistä.

Ja rakastan sitä.

En siksi, että olisin kuvalla muuttanut hänet kauniiksi.

Vaan koska hän oli sitä jo.

Kuva vain antoi mahdollisuuden nähdä sen.

ME NAISET OLEMME NIIN PALJON ENEMMÄN KUIN YKSI VERSIO ITSESTÄMME

Ehkä juuri siksi ajatus naisten kuvaamisesta kiehtoo mua niin paljon.

Me muutumme koko ajan.

Olemme tyttäriä, naisia, rakastajia, äitejä. Vahvoja ja ihan helvetin herkkiä. Välillä hukassa, välillä täysin omassa voimassamme. Kehomme muuttuvat elämän mukana ja kantavat mukanaan niin paljon enemmän kuin mitä ulospäin näkyy.

Silti jostain syystä odotamme usein sitä "parempaa" versiota itsestämme ennen kuin annamme kameran kääntyä meihin.

Kun olen vähän levänneempi.

Kun olen saanut hiukset kuntoon.

Kun iho näyttää paremmalta.

Kun olen synnyttänyt.

Kun olen saanut kroppani takaisin.

Sitten.

Mutta entä tämä sinä?

Tämä versio.

Hänkin on kuvien arvoinen.

Any fucking day.

RASKAANA ET EHKÄ TUNNE ITSEÄSI SIKSI NAISEKSI, JONKA MINÄ NÄEN

Raskaus voi olla maagista.

Ja raskaus voi myös olla aivan perseestä.

Voit olla pahoinvoiva, väsynyt, turvonnut, kipeä ja täysin valmis siihen, että vauva tulisi jo ulos.

Sinun ei tarvitse rakastaa raskautta halutaksesi muistaa sen.

Tämä on mulle tärkeää.

Koska joskus vasta vuosien päästä katsoo kuvia ja tajuaa, kuinka ainutlaatuinen se pieni hetki elämässä oikeasti oli.

Silloin et ehkä enää muista turvonneita nilkkoja.

Et sitä, että nukkuminen oli mahdotonta tai että mikään vaate ei tuntunut hyvältä.

Näet itsesi.

Näet kehon, joka kantoi lastasi.

Näet sen valtavan vatsan ja mietit ehkä, miten ihmeessä tuo pieni ihminen joskus mahtui sinne.

Ja ehkä näet itsessäsi jotain, mitä et silloin osannut nähdä.

Minusta siinä on jotain aika hiton kaunista.

RASKAUSKUVAUS EI OLE KUVIA VATSASTA

Ainakaan mulle.

Haluan kuvata sinua.

Sitä naista, joka olet juuri nyt.

Haluan kuvissa olevan voimaa ja herkkyyttä. Ihoa. Liikettä. Tuulta hiuksissa. Hiljaisuutta. Naurua. Vähän sotkua. Ehkä paljaita jalkoja ja melko varmasti jossain vaiheessa vettä.

Sinun ei tarvitse osata poseerata.

Itse asiassa parempi, jos et osaa.

Minä ohjaan silloin kun tarvitsee ja annan olla silloin kun ei tarvitse.

Tarkoitus ei ole rakentaa sinusta jotain täydellistä versiota.

Haluan löytää sen, mikä on jo siinä.

Sinussa.

LUONTO JA VESI – AINA UUDELLEEN VESI

Jos olet seurannut mun töitä yhtään pidempään, tiedät varmaan jo, että laittaisin kaikki asiakkaani veteen jos Suomen sää antaisi myöten.

Vedessä on jotain, mikä sopii raskauteen ihan täydellisesti.

Ehkä siksi, että mekin olemme niin paljon vettä. Ehkä siksi, että vauva kelluu oman pienen maailmansa sisällä. Ehkä siksi, että vedessä keho liikkuu eri tavalla.

Tai ehkä mä vain rakastan vettä.

Todennäköisesti kaikkea tätä.

Kuvaan raskauskuvauksia paljon meren äärellä ja luonnossa, ja kesällä myös veden alla. Paikan valitsen aina ihmisen ja sen mukaan, mitä haluamme yhdessä tehdä. Joskus haluan ison avoimen maiseman ja tuulta. Joskus kallioita. Joskus heinää niin pitkälle kuin silmä näkee.

Lokaatio ei ole mulle vain kaunis tausta.

Sen pitää tuntua joltain.

SAMOIN KUIN KUVAN

MIKSI JUURI NYT?

Koska tämä keho on sinun nyt.

Tämä elämä on sinun nyt.

Tämä nainen olet sinä nyt.

Ja hän on aivan yhtä kuvien arvoinen kuin kaikki ne versiot sinusta, joiden joskus ajattelit olevan enemmän valmiita.

Raskaus menee ohi niin nopeasti, vaikka keskellä sitä se ei todellakaan aina tunnu siltä.

Jonain päivänä tämä valtava vatsa on poissa.

Ja sylissäsi on se tyyppi, joka siellä asui.

Silloin kuvat eivät ehkä muistuta sinua vain siitä, miltä näytit.

Ne muistuttavat siitä, kuka olit.

Ja ehkä ne näyttävät sinulle sen, minkä olisin halunnut sinun näkevän jo silloin:

Olit aivan helvetin upea.

Kuvaan raskauskuvausta ja odotuskuvausta Espoossa, Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla, mutta mun maailma ei todellakaan lopu Kehä III:lle. Matkustan kuvauksia varten ympäri Suomea ja maailmaa, ja olen kuvannut naisia ja perheitä eri puolilla Eurooppaa sekä Australiassa.

Jos mun kuvissa ja tavassa nähdä naiset on jotain, mikä tuntuu sinulta, tule.

Vaikka vähän jännittäisi.

Vaikka et tuntisi itseäsi valokuvaukselliseksi.

Vaikka olo ei olisi juuri sinä päivänä jumalatar.

Minä en oikeastaan usko valokuvauksellisiin ihmisiin.

Uskon ihmisiin, jotka ovat kuvien arvoisia.

Ja niitä me ollaan kaikki.

xx Sanna